Viikkoja ilman kameraa. Olen tehnyt muutamia keikkoja, mutta kaikki muu kuvaaminen on jäänyt vähiin. Olen yrittänyt selittää laiskuuttani niin, että kykyni sisäistää visuaalisia virikkeitä on vakio. Eli kuvituspuuhasteluun keskittyminen on täyttänyt visuaaliset tarpeet. Nyt kevyt aloitus. Aina voi kuvata lumisadetta.
Kuvitusduunien tekeminen harjoitusmielessä on innostavaa. Vaikka nautin kuvaamisesta erittäin paljon, tuntuu että kuvitusten puuhastelu palkitsee itse prosessina enemmän. Parhaimmillaan työskentely muuttuu pelkäksi intuitioksi, jossa en ajattele vaan teen. Samaa intuitiota yritän toteuttaa myös kuvaamisessa yhä enemmän, luotan siihen että oma ajatteluni heijastuu kuvien merkkikielessä, ilman että tietoisesti keskittyisin sanomaan jotain kuvaustilanteessa.
