Suorien henkilökuvien ottaminen on aina ollut vaikeinta. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että henkilökuvaustilanne korostaa kuvaajan ja kuvattavan välisen kommunikaation tärkeyttä. Myös siitä on etua, että kuvaaja onnistuu vakuuttamaan kuvattavan siitä, että kuvaaja osaa tehtävänsä. Kuvattava saadaan uskomaan siihen, että otettava kuva tulisi olemaan totuudenmukainen esitys tämän persoonasta.
Muutamia vuosia takaperin näin dokumentin Caj Bremeristä ja täytyypä myöntää, että mies on aika kettu henkilökuvaustilanteissa. Dokkarin perusteella Bremer on erityisen taitava pitämään keskustelua yllä kohteen kanssa ja ottamaan kuvia samalla.
Kuvaajakollega Jani Souranderin blogissa on muuten kiinnostava kirjoitus lehtien henkilökuvien hymyilypakosta. Janin blogia kannattaa muutenkin tsekkailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti